Human Resource Machine

Analysoinut Appwesome

Yhteisellä sohvalla Human Resource Machine toimii yllättävän hyvin pelinä, jota voi ratkoa vuorotellen. Yksi voi ehdottaa seuraavaa käskyä, toinen huomata poikkeuksen ja kolmas seurata, mitä työntekijä tekee ohjelman suorituksessa. Minusta juuri tämä ääneen ajattelu tekee pulmapelistä kotona mukavan yhteisen puuhan: pelaajan ei tarvitse olla koodannut aiemmin, jotta hän voi osallistua. Samalla vuorottelu antaa tilaa miettiä rauhassa eikä muuta jokaista tehtävää kiireiseksi kilpailuksi.

Yhteiskäyttöön liittyy kuitenkin käytännön raja. En olettaisi, että peli tarjoaa erillisiä perheprofiileja, lasten asetuksia tai automaattista tapaa sovittaa eri pelaajien eteneminen yhteen. Jos useampi ihminen käyttää samaa pelitallennusta, kannattaa sopia, kuka tekee seuraavan siirron ja milloin taso jätetään kesken. Se on pieni asia, mutta auttaa välttämään tilanteen, jossa toinen muuttaa keskeneräistä ohjelmaa tietämättä, mitä toinen oli kokeilemassa.

Yhteinen laite vaatii selkeän pelivuoron

Jos peli on asennettu perheen tai kämppisten yhteiselle laitteelle, pitäisin yhden henkilön vastuulla etenemistä ja antaisin muiden neuvoa. Näin kokeilu pysyy hallittavana, ja väärän ratkaisun voi jäljittää siihen, mitä juuri muutettiin. Kun tehtävä ei ratkea, vuoron vaihtaminen on luonteva tapa saada uusi näkökulma ilman, että koko pulma aloitetaan keskustelussa alusta.

Pelissä on myös hyvä harjoitella sitä, ettei jokainen ehdotus tarvitse heti hyväksyntää. Ensin voi sanoa, mitä ohjelman pitäisi tehdä, ja vasta sitten katsoa suorituksen. Tämä erottaa arvauksen perustellusta ratkaisusta. Jos pelaajat ovat eri tasoisia, kokeneempi voi kysyä, miksi käsky toimii, sen sijaan että naputtelisi vastauksen valmiiksi. Näin aloittelija pääsee mukaan eikä jää pelkäksi katsojaksi.

Ostopäätös, käyttöjärjestelmä ja ikäsopivuus

Ennen ostoa tarkistaisin erityisesti laitteen käyttöjärjestelmän ja sen, haluaako pelin omaksi. Androidilla peli maksaa 4,59 euroa, joten kyse ei ole ilmaisesta kokeilusta, jonka voi huoletta unohtaa heti ensimmäisen pulman jälkeen. Android-laitteen vähimmäisvaatimus on versio 5.0. Peli on julkaistu 30.11.2016, ja nykyinen versio on 1.0.6.5. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä, jos käytössä on vanhempi laite tai perheenjäsen yrittää asentaa peliä eri puhelimelle.

Hintaa kannattaa verrata siihen, kuinka paljon nauttii rauhallisesta päättelystä. Tämä ei ole peli, jonka vetovoima perustuu nopeisiin kierroksiin tai siihen, että ruudulla tapahtuisi jatkuvasti paljon. Maksat ennen kaikkea tehtävien ratkaisemisesta ja siitä tyydytyksestä, kun ohjeet alkavat toimia. Playn kautta laskutettuna mukana voi olla 0,09 euron sovellusostos; jos laite on yhteisessä käytössä, tarkistaisin ostojen laskutustavan ja sovitut maksukäytännöt ennen pelaamista, jotta pieni lisäostos ei tule yllätyksenä.

PEGI 3 -ikäluokitus tekee pelistä ikämerkinnän puolesta sopivan hyvin nuorellekin yleisölle, mutta se ei tarkoita, että kaikki pulmat olisivat helppoja lapselle. Ohjelman suunnitteluun tarvitaan kärsivällisyyttä, ohjeiden seuraamista ja joskus useita yrityksiä. Aikuinen voi auttaa lasta pilkkomaan tehtävän pieniin kysymyksiin: mitä työntekijä saa, mitä hänen pitää tehdä ja minne lopputuloksen pitäisi päätyä? Tämä on käytännöllisempää kuin antaa vastaus suoraan.

Tomorrow Corporationin peli sopii erityisesti ihmiselle, joka tykkää järjestelmistä ja haluaa nähdä, miten yksinkertaisista käskyistä syntyy kokonainen ratkaisu. Se voi olla myös hyvä yhteinen valinta vanhemmalle ja lapselle, jos molemmat nauttivat rauhallisesta pohdinnasta. Jos taas perhe etsii toimintaa, jota voi pelata nopeasti kesken muun puuhan tai jossa jokainen osallistuja voi edetä täysin omaan tahtiinsa samalla laitteella, tämä ei välttämättä ole paras valinta.

Miten pulmaa kannattaa lähestyä

Yksi hyödyllinen tapa on erottaa tehtävän ymmärtäminen ja ohjelman kirjoittaminen toisistaan. Ensin kannattaa sanoa omin sanoin, mitä tapahtumalle pitää käydä: mikä tieto tulee käsiteltäväksi, mitä sille tehdään ja millainen lopputulos on oikea. Vasta sitten valitaan käskyt. Tämä estää sen, että ohjelmaan lisätään rivejä vain siksi, että ne tuntuvat tutuilta. Kun jokaisella käskyllä on tarkoitus, virhekin on helpompi paikantaa.

Toinen hyvä käytäntö on seurata työntekijän toimintaa askel kerrallaan, varsinkin silloin kun ratkaisu näyttää melkein oikealta. Älä vaihda useita kohtia samalla kertaa. Muuta yhtä asiaa, aja ohjelma uudelleen ja tarkkaile, muuttuiko juuri se vaihe, johon tähtäsit. Tällainen kurinalainen kokeilu tuntuu ehkä hitaalta, mutta se opettaa enemmän kuin ohjelman satunnainen uudelleenjärjestely. Samalla pelaaja oppii erottamaan logiikkavirheen siitä, että idea on oikea mutta käskyjen järjestys väärä.

Kolmas niksi on säästää yksinkertaisimmat toimivat ratkaisut ennen optimointia. Kun pulma ratkeaa, voi olla houkuttelevaa heti etsiä lyhyempää tai tehokkaampaa ohjelmaa. Minusta ensin kannattaa varmistaa, että ymmärtää miksi alkuperäinen ratkaisu toimii. Sen jälkeen optimointi muuttuu omaksi haasteekseen eikä uhkaa peittää alleen perusideaa. Jos peli asettaa ratkaisulle tehokkuustavoitteita, ne voi ottaa lisäpähkinänä, mutta täydellistä tulosta ei tarvitse tavoitella, jos se vie ilon itse oivalluksesta.

Tämä tapa sopii myös lyhyeen pelisessioon. Yhden pulman parissa voi edetä vähän, jättää ajatuksen hautumaan ja palata myöhemmin. Kesken jäävästä tehtävästä kannattaa kuitenkin muistaa tai kirjata itselle, mitä ohjelma yritti tehdä ja missä kohtaa se epäonnistui. Se on erityisen hyödyllistä jaetulla laitteella: seuraava pelaaja näkee, ettei keskeneräinen ratkaisu ole satunnainen kasa komentoja, vaan kokeilu, jota voi jatkaa.

Mistä on kyse?

Human Resource Machine on äärimmäisen koukuttava pulmapeli, jossa pelaajat ratkaisevat tehtäviä "koodaamalla". Jokainen taso edustaa yhtä työvuotta, ja sinun tehtäväsi on antaa ohjeita pienelle toimistorobotille. Aluksi tehtävät ovat yksinkertaisia, kuten tietyn määrän laatikoiden siirtäminen, mutta ne vaikeutuvat nopeasti, mikä tekee pelistä todella haastavan ja palkitsevan.

Ensivaikutelmat

Kun avasin pelin ensimmäisen kerran, olin heti vaikuttunut sen minimalistisesta mutta tyylikkäästä ulkoasusta. Pelin visuaalinen ilme on yksinkertainen mutta täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä miellyttävän katsella. Äänisuunnittelu on myös kohdallaan; se luo mukavan taustan mietintähetkille ilman, että se häiritsee tai vie liikaa huomiota itse tehtävästä.

Minusta ulkoasun selkeys palvelee ennen kaikkea keskittymistä. Kun tehtävän ydin on käskyjen järjestämisessä, ruudun ei tarvitse kilpailla huomiosta monilla koristeilla. Toimiston tunnelma pitää aiheen esillä, mutta varsinainen kiinnostus syntyy siitä, miten työntekijä etenee ohjeiden mukaan. Tämä on pieni mutta tärkeä ero verrattuna moniin pulmiin, joissa näyttävä animaatio tai kiireen tuntu vie osan huomiosta itse päättelyltä.

Äänimaailma tuntuu sopivan tilanteeseen, jossa samaa tehtävää voi kokeilla useamman kerran. Se ei tee epäonnistumisesta dramaattista, eikä peli tunnu hoputtavan ratkaisun ääreen. Jos pelaat yhteisessä tilassa, rauhallinen esitystapa helpottaa myös sitä, että muut voivat seurata ja keskustella samalla. Tässä on silti kyse keskittymistä vaativasta pelistä: taustalla käytävä vilkas keskustelu voi viedä ajatuksen siitä, missä vaiheessa työntekijä teki väärän liikkeen.

Pelaamisen ilo

Pelaaminen on yllättävän intuitiivista. Vaikka et olisi koskaan ennen "koodannut", peli opastaa sinut lempeästi mutta päättäväisesti läpi perusasioiden. Se käyttää yksinkertaisia lohkoja, joilla ohjaat robottia. On todella tyydyttävää nähdä, kuinka pienen pähkäilyn jälkeen ohjelmasi toimii oikein ja robotti suorittaa tehtävänsä moitteettomasti.

Minulle tärkeintä ei ole se, että jokainen taso ratkeaa nopeasti, vaan se, että peli näyttää oman ajattelun seuraukset. Jos olet antanut ohjeet väärässä järjestyksessä, työntekijä ei arvaa mitä tarkoitit, vaan toteuttaa ohjelman. Se tekee kokeilusta konkreettista: virhe ei jää abstraktiksi tunteeksi siitä, että jokin meni pieleen, vaan voit tarkastella missä vaiheessa suunnitelma erkani tavoitteesta. Tämä on hyvä ominaisuus myös silloin, kun peliä pelaa lapsen kanssa ja haluaa keskustella syistä, ei vain oikeasta vastauksesta.

Pelissä ei tarvitse tuntea ohjelmointisanastoa voidakseen aloittaa, mutta se ei myöskään muutu pelkäksi käskyjen napsautteluksi. Tehtävät kannustavat miettimään, miten sama ohje toimii eri tilanteissa ja mitä tapahtuu, jos käsiteltävä asia vaihtuu. Tällainen ajattelutapa on yksi pelin vahvuuksista: se palkitsee suunnittelua enemmän kuin nopeaa reaktiota. Jos pidät peleistä, joissa eteneminen vaatii rauhallista kokeilua, tämä tuntuu luontevalta. Jos haluat välittömiä palkintoja tai jatkuvaa toimintaa, tahti voi tuntua verkkaiselta.

Jokainen taso tuo mukanaan uusia haasteita ja vaikeustaso kasvaa tasaisesti. Tämä tekee pelistä jännittävän ja pitää mielenkiinnon yllä. Eniten nautin siitä, kun onnistuin erityisen vaikeassa tehtävässä, ja sain oivalluksen, jonka avulla pystyin optimoimaan ohjelmani entistä tehokkaammaksi.

Tehtävän vaikeutuessa kannattaa hyväksyä, että ensimmäinen toimiva ajatus ei aina ole paras, eikä se silti ole hukkaan heitettyä työtä. Se voi paljastaa, mitä pulma oikeastaan vaatii. Minusta pelin vahva puoli on juuri tässä kahdessa vaiheessa: ensin etsit ratkaisua, sitten arvioit, pystytkö tekemään siitä siistimmän. Jälkimmäinen ei ole kaikille yhtä kiinnostava, joten pelaaja voi itse päättää, kuinka pitkälle haluaa hioa ohjelmaa.

Jokapäiväisessä käytössä tämä tekee pelistä sopivan esimerkiksi työmatkan odotushetkeen tai rauhalliseen iltaan, jos käytettävissä on hetki keskittyä. En valitsisi sitä tilanteeseen, jossa puhelinta pitää vähän väliä laskea pois, koska ajatuksen katkeaminen voi tehdä vaikean tehtävän jatkamisesta työlästä. Toisaalta yhtä pulmaa voi lähestyä pienissä osissa: ensin hahmottaa tavoitteen, myöhemmin kokeilee ohjelmaa ja lopuksi siivoaa ratkaisua. Se toimii paremmin kuin yrittää ahmia monta tasoa puolihuolimattomasti.

Oppimiskokemus

Yksi pelin parhaista puolista on sen kyky opettaa pelaajalle ohjelmoinnin peruskäsitteitä hauskalla tavalla. Vaikka kyseessä on peli, siinä on paljon samaa kuin todellisessa ohjelmoinnissa: loogista ajattelua, ongelmanratkaisua ja kykyä optimoida ratkaisuja. Tämä tekee siitä erinomaisen valinnan kaikille, jotka haluavat oppia ohjelmoinnin alkeita leikkisällä tavalla.

Pidän kuitenkin tärkeänä odotusten asettamista oikein. Peli harjoittaa ohjelmoinnille hyödyllistä ajattelua, mutta sitä ei kannata pitää varsinaisena ohjelmointikurssina tai lupauksena siitä, että pelaaja oppii käyttämään jotakin oikeaa ohjelmointikieltä. Se on ennen kaikkea pulmapeli, jossa ohjeiden rakentaminen tekee logiikasta näkyvää. Jos haluat aloittaa koodauksen käytännössä, tarvitset myöhemmin myös työkalun, jossa kirjoitetaan ja testataan oikeaa koodia. Jos taas haluat ensin selvittää, nautitko järjestelmällisestä ongelmanratkaisusta, peli on paljon kevyempi lähtökohta.

Vertailussa perinteisiin älypeleihin ero on siinä, että ratkaisu ei yleensä synny vain yhdestä oivalluksesta tai kuvion tunnistamisesta. Sinun täytyy suunnitella toistuva toimintatapa ja seurata, miten käskyt muuttavat tilannetta. Perinteinen numeroristikko tai sanapeli voi olla parempi, jos haluat täydentää tehtävää lyhyesti ilman pitkää ajatusten ketjua. Human Resource Machine taas sopii paremmin, kun tekee mieli rakentaa sääntöjä ja nähdä, miten ne toimivat suorituksessa.

Myös muihin ohjelmointihenkisiin peleihin verrattuna sen vahvuus on toimistotyöntekijän konkreettinen rooli ja käskyihin perustuva lähestymistapa. Se ei ole sama asia kuin avoin ohjelmointiympäristö, jossa voi kokeilla vapaasti omia projekteja. Rajattu pulma tekee aloittamisesta helpompaa, mutta samalla se rajaa sitä, mitä pelaaja voi tehdä. Tämä on hyvä kompromissi uteliaalle aloittelijalle, mutta voi tuntua liian ohjatulta ihmisestä, joka haluaa rakentaa omia ohjelmia alusta asti.

Jos pelaaja turhautuu, suosittelen pitämään lyhyen tauon ennen ratkaisun katsomista tai uuden kokeilun aloittamista. Kun palaat pulmaan, kirjoita vaikka paperille kolme asiaa: tavoite, käytettävissä oleva tieto ja kohta, jossa työntekijä poikkeaa suunnitelmasta. Tämä on erityisen toimiva tapa, jos pelaatte yhdessä ja eri ihmiset ehdottavat eri ratkaisuja. Keskustelu pysyy tehtävässä, eikä vuoro muutu väittelyksi siitä, kuka arvasi oikein.

Kenelle se sopii ja kenelle ei

Suosittelisin peliä ihmiselle, joka nauttii pulmista mutta kaipaa pelkän oikean vastauksen sijaan mahdollisuutta rakentaa oma menetelmä. Se sopii myös ohjelmoinnista uteliaalle, joka haluaa lähestyä aihetta ilman, että ensimmäiseksi tarvitsee opetella syntaksia. Kotona se voi toimia yhteisenä haasteena aikuiselle ja lapselle, jos kumpikin viihtyy rauhallisen päättelyn äärellä. Kokenut pelaaja voi taas hakea lisänautintoa ratkaisujen tehostamisesta sen jälkeen, kun tehtävän perusvaatimus on selvillä.

Jättäisin sen väliin, jos et pidä kokeilemisesta tai jos epäonnistunut yritys tuntuu heti rangaistukselta. Peli ei korvaa nopeaa toimintapeliä, kevyttä ajanvietettä eikä varsinaista koodausopasta. Se ei myöskään ole paras valinta yhteiselle laitteelle, jos jokainen haluaa edetä itsenäisesti ja eri tahtiin ilman sopimista vuoroista. Tällöin erilliset pelit tai vuorotteluun sopivampi seurapeli voivat olla käytännöllisempi vaihtoehto.

Arvostelujen keskiarvo on 4,0, ja peliä on arvioitu noin kolmetuhatta kertaa sekä siitä on kirjoitettu noin tuhat kaksisataa käyttäjäarviota. Asennuksia on yli satatuhatta. Nämä luvut kertovat, että kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta, mutta ne eivät ratkaise sitä, sopiiko pelin hidas, looginen rytmi juuri sinulle. Itse painottaisin päätöksessä ennen kaikkea sitä, haluatko käyttää aikaa ohjelmien rakentamiseen ja niiden virheiden selvittämiseen.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan Human Resource Machine on loistava peli kaikille, jotka nauttivat haasteista ja haluavat kehittää ongelmanratkaisutaitojaan. Sen kaunis visuaalinen ilme, ajatuksia herättävät tehtävät ja opettavainen lähestymistapa tekevät siitä ainutlaatuisen kokemuksen. Jos olet valmis testaamaan aivosi ja nauttimaan haasteista, tämä peli on sinulle täydellinen valinta. Ei muuta kuin robotti ohjelmoimaan ja tehtäviä ratkaisemaan!

Oma loppuarvioni on myönteinen, mutta en sanoisi pelin olevan kaikille täydellinen valinta. Se loistaa silloin, kun haluat rauhallisesti kokeilla, ymmärtää miksi jokin ohje toimii ja jakaa oivalluksen toisen pelaajan kanssa. Sen suurin kitka on samalla sen luonne: pulmaan täytyy keskittyä, eikä pelkkä nopea naputtelu vie pitkälle. Jos tämä kuulostaa houkuttelevalta, 4,59 euron hinta tuntuu perustellulta maksulta selkeästi rajatusta, ajatustyötä tarjoavasta pelistä.

Kun pelaat perheen tai ystävän kanssa, sopikaa aluksi, kuka hallitsee laitetta ja miten keskeneräistä ratkaisua käsitellään. Aikuinen voi auttaa kysymällä, mitä työntekijän pitäisi tehdä seuraavaksi, sen sijaan että ottaisi pelin kokonaan haltuun. Näin peli säilyy yhteisenä pohdintana eikä muutu opettajan esitykseksi. PEGI 3 antaa matalan ikämerkinnän, mutta aikuinen tuntee parhaiten, jaksaako lapsi seurata tehtävän vaatimaa loogista ketjua.

Jos etsit varsinaista ohjelmointikoulutusta, valitse myöhemmin ympäristö, jossa pääset kirjoittamaan oikeaa koodia. Jos taas haluat testata, nautitko käskyjen järjestämisestä ja virheiden jäljittämisestä, tämä on helposti lähestyttävä tapa aloittaa. Ja jos kotona kaipaatte peliä, jota voi vuorotella ja pohtia yhdessä, toimistorobotin työpäivästä saa yllättävän hyvän keskustelunaiheen.